Viimeistä viedään, kurssi alkaa olla kasassa ja nyt arvosanaa jännittäessä on mukavaa vähän pohtia, mitä kaikkea sitä onkaan jättämässä tänä syksynä taakseen. Kun viime syksyä katselee näin jälkeenpäin, näkyy paljon koodia, epätoivoisia ongelmahetkiä Paniikissa, monia pitkiä tunteja Maarilla, APIa, hajoilua irkissä, hajoilua kavereiden kanssa, kiirettä, deadlineja, älynväläyksiä, onnistumisen hetkiä ja ylpeyttä kaikesta tästä.
Studio1 on kurssina ainutlaatuinen, ja mielestäni parhaimmillaan juuri phuksisyksynä. Eri puolilta Suomea tulleet, hieman orvot phuksit löytävät yhteishengen varsin äkkiä, kun toisten apuun vain on pakko turvautua silloin kun assareita ei ole käsillä. Ryhmäkoodaus, jota varsinkin alussa tuli harrastettua enemmänkin, opetti kyllä paljon sekä koodauksesta että kohtalotovereista, jotka ympärillä ahersivat. Joskus tämä aktiviteetti oli niin hauskaa, että saattoi viettää yhden viikonlopun aikana enemmän aikaa koodin ääressä kuin kotona.
Aivan kurssin alku oli kyllä yhtä tuskaa, kun ei ymmärtänyt ollenkaan miten koko homma toimii. Mikä olio? Mikä luokka? Ja vielä pitäisi kirjoittaa essee tästä, mahdotonta! Mutta kun pari ensimmäistä, työlästä, erittäin assarivetoista harkkaa oli käynyt läpi, alkoi tajuamaan mistä on kyse, ja siitä eteenpäin koodaus olikin vain yhtä ylämäkeä.
OLO-sessiot, infolaisten rakkain opiskelumetodi, tuntui minusta ihan aluksi vähän turhalta selitykseltä, mutta muutaman ensimmäisen viikon sessiot olivat kyllä näin jälkeenpäin katsottuna varsin hyödyllisiä, ne avasivat hieman sitä koodauksen kummallista ajatusmaailmaa, johon on niin vaikeaa päästä sisään. Ja voipahan kehuskella tietotekniikkakauhuisille kavereilleen, että meillä tätä aihetta lähestytyään Platonin filosofian kautta. Myöhemmässä vaiheessa OLO-sessioiden hyödyllisyys vähän laimeni, mutta ihan mukavaa puuhastelua se oli silti, ja pidän ryhmätyöstä opiskelumuotona, joten en kokenut sessioissa käymistä turhana.
Ryhmätyö ei silti sovi kaikkiin tehtäviin, ja tämä ongelma tuli vastaan robottia ja bottia tehdessä. Koodaus ei mielestäni vain toimi ryhmässä, ja siitä seuraa että jokainen tekee tahollaan jotain omaa, joka sitten yhdistetään ryhmätyöhön. Kaikki siis koodaavaat itsekseen eri paikoissa, eikä ryhmätyön idea oikein toteudu. Lisäksi tehtävät jakaantuvat usein epätasaisesti, ja varsinkin tässä tapauksessa ryhmän paras koodari joutuu usein yksin tekemään sen vaikeimman työn. Lisäksi kahden koodityön tekeminen päällekkäin ei ole mitään herkkua, varsinkaan jos sattuu olemaan välikoe siinä vielä aikataulua sotkemassa. Robotti ja botti ovat silti ideana mielestäni äärimmäisen hauskoja, enkä haluaisi poistaa niitä kurssista, vaikka ryhmätyö saattaakin aiheuttaa käytännön ongelmia.
Esseeissä/käsitekartoissa työmäärä-hyöty suhde ei mielestäni ollut oikein kohdallaan. Kaksi päivää jotain tekstiä väännettyäni saattoi olla etten tajunnut aiheesta oikein mitään, mutta heti kun aihe tuli seuraavan viikon harkoissa vastaan, asia kirkastuikin yhtäkkiä. Tietysti osa ihmisistä oppii paremmin kirjoittamalla, mutta esim. säikeistä ja swingistä olisin toivonut aihetta alustavia luentoja. Netistä löytyy tietoa aika vähän ja suurimmassa osassa sen luotettavuus on aika epävarmaa. Tästä seuraa, että esseiden tekijät päätyvät lukemaan aikaisempien vuosien studiolaisten esseitä, ja tieto jää kiertämään kurssin sisälle. Luento saattaisi ehkä vähän pelastaa tältä, tai sitten opiskelijoille voisi antaa hyviä linkkejä luotettaville sivustoille, joilta uskaltaisi ottaa tietoa aiheesta.
Muutamista vioista huolimatta en yhtään ihmettele, että Studio1 on saanut sellaisen statuksen infolaisten keskuudessa ja maineen, joka kiirii muihinkin tutkinto-ohjelmiin asti. Ei varmaan mihinkään koulukurssiin tai tehtävään ole ikinä kehittynyt sellaista sidettä, kuin minulla ja myös muilla phukseilla tuntuu olevan Studio1:een. Kaikki se hiki ja veri ja työ on kuitenkin hyödyksi, ja nyt jälkeenpäin voi tyytyväisenä katsella syksyn aikaansaannoksia ja tuntea ylpeyttä niistä sadoista tunneista, mitä Eclipsen ääressä istuminen on vienyt. Viime kesänä suhtauduin epäilyksellä Studio1-esitteen väitteeseen, jonka mukaan osaisin jouluun mennessä koodata yksinkertaisen tietokonepelin. Nyt tuntuu huvittavalta ajatella tuota täysin kooditonta aikaa, kun en vielä edes tiennyt, mitä on Java. Tästä on hyvä jatkaa.
