Tänä lauantaina on palautusvuorossa jälleen uusi essee. Kuinka paljon mieluummin olisinkaan koodaamassa nimiä urheille merirosvoilleni! Mutta ei, parempi tehdä alta pois vain.
Viime aikoina teoriatehtävissä olen suosinut käsitekarttoja. Ihastuin tähän uuteen välineeseen hahmotella tietämäänsä, mutta samalla turhaannuin tehtävänannon epämääräisyyteen. Kun esseiden kanssa saa ihmetellä, miten lähteet tulisi merkitä, käsitekartoissa on välillä vaikea saada ollenkaan kiinni siitä, mitä niiltä loppujen lopuksi toivotaan. Kivoja värejä? Koodiesimerkkejä vai ei? Selittäviä pallukoita vai ehdottomasti ainoastaan sana tai pari per kupla? Saatuani edellisestä käsitekartasta arvosanan 2 ymmärtämättä vieläkään mikä siinä on vikana (“Vähän olisi voinut olla lisää esimerkkejä, mutta muuten se oli ihan jees” sano assari), totesin, että kun en tiedä, mistä lähteä parantamaan, siirryn suosiolla sitten vaihoehtoiseen toteutustapaan.
Esseen vuoro siis taas. Kunpa niiden kirjoittamiseen ei vaan kuluisi niin paljon aikaa..
